Erilaiset äidit

No nyt on pitänyt niin kiirettä täällä päässä, että ei ole ehtinyt edes koneelle istua tarinoimaan.
 
Tänään on ollut sellainen päivä, että minun olisi ollut ehkä syytä hieman istua alas ja miettiä asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen. Lapsi oli todella kiukkuinen tänään koko päivän ja itsellä alkoi pinna kiristymään minuutti minuutin jälkeen aina vaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa lapsen huudon ja isännän kotiintuloa odottamisen välissä olin valmis hakkaamaan päätä seinään ja lähtemään sinne, missä pippuri kasvaa.

Nyt kun tilanne on rauhoittunut pystyn taas ajattelemaan, että vauvat on vauvoja. Vauvoja ei kannata kontrolloida ja päättää turhan rankasti niiden puolesta asioita. Vauva nukkuu kun nukuttaa, syö kun on nälkä ja herättää vaikka keskellä yötä jos on herättääkseen. Liian pieneltä vauvalta ei voi, eikä pidä odottaa liikoja. Tähän touhuun on lähdetty, niin tämä touhu viedään kunnialla läpi ei sieltä, missä aita on matalin, vaan sieltä mistä lapsi sitä vaatii ja tarvitsee. Minähän olen sentään äiti. Tätä mantraa sitten kannattaa hokea vissiin kerta toisensa jälkeen itselleen..

Tähän asiaan viitaten, vauvoilehan laitetaan tiettyjä ikärajoja, milloin voi tehdä mitäkin. Esim. vauvauinti, istuttaminen, kiinteiden ruokien aloitus ja unikouluttaminen.

Nyt on saanut lukea todella paljon siitä, että ihmiset taistelevat keskenään joko julkisesti tai hiljaa mielessään eri äitien tapoja kohdella vauvaa. Käytän sanaa kohtelu, koska vauva ei voi itse päättää, mutta äiti voi ja päättääkin. Jotkut ihmiset antavat vauvalle ensimmäiset kiinteät ruoat jo kuukauden ikäisenä, toiset vasta 6kk. Jotkut äidit eivät suostu menemään ulos vauvan kanssa talviaikaan koska on kylmä. Jotkut äidit aloittavat viljojen ja lihatuotteiden antamisen 2kk ennen suositeltua aikaa. Jotkut äidit unikouluttavat lasta liian varhaisessa vaiheessa nukkumaan yöt heräämättä/syömättä.

Tapoja on niin paljon erilaisia, kuin mitä on äitejäkin. Mikä tapa on oikea? Moni äiti etsii vastauksia omiin kysymyksiinsä juurikin tästä internetin ihmeellisestä maailmasta. Minulle ei mene enää läpi se, että oikeaa tapaa ei ole. Jokainen tuntee lapsensa ja menettelee sen mukaan. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen. Mikä perustelu se on? Miksi?

Tätä asiaa pohdin lähinnä siksi, että miten ihmeessä sitä tietää mikä se paras vaihtoehto lapselle on, jos kaikki tekee eri tavalla. Neuvolat ja viralliset sivustot on täynnä ohjeita ja suosituksia, mutta kukaan ei noudata niitä. Onko suositukset ihan tuulesta temmattuja, vai onko niillä jotain todellista pohjaa? Onko tutkittu sitä, että alle 4kk kiinteiden aloitus oikeasti aiheuttaa haittaa lapsen elimistölle. Entäs yösyöttöjen jättäminen pois vaikka 4 kk iässä ja unikoulutus? Yritetäänkö nykyään päästä helpomalla kenties? Itse jotenkin haluaisin uskoa siihen, että niitä suosituksia ei ihan tuosta noin vain kirjoiteta paperille. Entä millä oikeudella lääkäri voi määrätä toiselle lapselle toista, kenties suositusten vastaista, ja seuraavalle ihan eriä, vaikka kummatkin kasvaisivat tasaisesti?

Kertokaa nyt te fiksut ihmiset, mikä on se oikea tapa. Kuinka moni meistä tiedostamattomasti kohtelee vauvaa niin, miten ei pitäisi.