Meillä oli tänään edessä pakollinen h.linnan sukuloiminen. Voin kertoa, että jo heti aamusta teki mieli heittää hanskat tiskiin ja painua takaisin peiton alle pieni mies mukana ja antaa muiden sukuloida keskenään.
Heräsin varmuudeksi 5 aamulla, että pystyin rytmittämään pojan unirytmin ja syömiset niin, että päästään vaivattomasti lähtemään klo 9.30, kuten oltiin sovittu anoppi ja appiukkoväen kanssa. Huom! heräsin 5.00 sitä varten! Kunnon äitinä aamun ensimmäisten päiväunien aikana kävin suihkussa kukonlaulun aikaan ja laittelin tavaroita valmiiksi, sekä keitin parikin erilaista soseruokaa pikku tyypille. Hirveä hiki päällänsä, kauhea päänsärky, armoton vitutus, ällöttävä väsymys ja mielenkiinto oli täysi 0 lähteä jonnekin.
No ei tässä vielä mitään... anoppiväki tuli sitten myöhässä, eikä vaan 5minuuttia, mikä nyt on soveliasta kenen vain tehdä. Siitä sitten riemumielin sikaväsyneen mukulan kanssa lähdettiin hirveässä sumussa rullaamaan kohti h.linnaa. Tyyppi ei suostunut syömään anopilta ja ei meinannut nukkua, joten aamu alkoi juuri niin, että takaraivossa soi "voiko ihanammin päivä enää alkaaaaa...".
Reissu oli täysi katastrofi. Lasta ei saa laittaa vaunuihin, sille tulee kylmä. "Aijaa, taidan sitten nukuttaa tämän 6kk syliin ja käydä kaupassa lapsi sylissä vaivattomasti hakemassa sitä saakelin ruisleipää."
OI VOI lapsen korva on vinossa pipon alla, voivoivoivoivoiiii herranen aika kun sille tulee kylmä. "Me taidetaan istua vielä tovi tässä sisällä, eihän sillä ole ulkovaatteitakaan vielä päällä, joten laitetaan toinenkin korva rullalle vaan."
"Ethän sä vaan vie vauvaa sylissä ulos vaunuihin saakka, sehän paleltuu sinne!!!" .... matkaa ulko-ovelta vaunuihin oli n. 1,5m matkaa ja ulkona ei ole, vaikka tekstistä voisi luulla, 30 astetta pakkasta, vaan vettä sataa ja plussakelit. Tässä vaiheessa minulta taisi palaa hermot ja syöksyin vauvan kanssa ulos.
Isäntä joutui ihan yhtälailla tekemään sitä sun tätä ja kuuntelemaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä tästä talorakennuksesta ja tietokoneista ja rännien putsauksista ja klapikoneista ym. Nappasin miehen mukaan ja lähdettiin kauppaan rentoutumaan. Se taisi olla yksi reissun kohokohista. Toinen oli se, kun kotiovi avautui äsken, kun päästiin takaisin kotiin. Ja kolmas oli se, että minua odotti jääkylmä olut.
Hienoa. Ajattelin aloittaa blogeilun jostain hyvin jännittävästä ja mielenkiintoisesta tarinasta, mutta tällä hetkellä olen hyvinkin iloinen ja onnellinen siitä, että saan olla kotona rauhassa verhot kiinni. Ei mitenkään jännittävä tarina, mutta sen verran kyllä oli jännä päivä, että olen taas tyytyväinen tähän mökkihöperyyteen. Ainakin täällä tuoksuu pitsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti