En tiedä miten muut selviää arjen pyörteistä, mutta itsehän sinkoilen ja hyporventiloin lähes kaikesta. Tuntuu, että kun aamulla herää ja nousee sängystä, hoidan/hoidetaan lapsen aamupalat ym. Siitä lähtien kuljen täällä kuin duracell pupu koko päivän nyysien hommia vähän sieltä ja täältä.
Mulla on ensinnäkin paha tapa jättää asiat aina puolitiehen. Toki tämä hermoromahduksen poikanen helpottaisi, jos vain hemmetti osaisi saattaa jonkun aloitetun projektin päätökseen ennen uuden aloittamista. Mutta ei... ei niin ei.
Minä todella ihailen niitä naisia, varsinkin äitejä, jotka hoitaa 10 lasta ja kodin siinä ohella ja ehtii tehdä vähän bisnestä ja hyväntekeväisyyttä ihan vain huvikseen. Minulla on yksi lapsi ja mies ja 71m2 vuokra-asunto hoidettavana ja välillä tuntuu, että kohta lentää kaikki romut ovesta pihalle että ei tarvitse aina jotain siivota tai puhdistaa.
En sano sillä, että meidän isäntä ei tekisi mitään täällä. Ehei, en sentään niin tyranni ole. Toki on päiviä kun tuntuu, että itse saa tehdä taas kaiken, mutta kuitenkin. Siltikin aamusta iltaan siivoan, pesen pyykkiä, imuroin, pesasen lattioita, viikkaan pyykkiä, laitan pyykkiä kuivamaan, teen ruokaa, tiskaan vähintään kerran enintään 3 kertaa päivässä, pyyhin pölyjä, tyhjennän roskiksia, kerään roskia, vien astioita keittiöön, kerään leluja ja siinä ohella sitten pesen vauvan pyllyä, viihdytän häntä, ulkoilutan, ruokin, nukutan ja olen hymyilevä äiti vauvalle.
Miten hitossa äiti jolla on ne 10 mukulaa, koti, bisnes ja hyväntekeväisyys työt ehtii tehdä kaiken ja olla ihana äiti, puoliso, ihailun kohde ja kaikenlisäksi hyvännäköinen?! Voi morjens..
Kaiken tämän ihanuuden loppuhuipennus on siinä, että vaikka täällä koko ajan jotain paikkaa pistää kuntoon niin joka paikka näyttää siltä, täällä olisi räjähtänyt joku atomipommi. Minua myöten. Ehkä eniten kaikista, minä näytän hyvin hyvin viehättävältä tätä nykyä.
Kertokaa nyt hyvät äidit ja naiset teidän salaisuutenne tai antakaa edes plastiikkakirurginne numero?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti