sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kun lapsi kasvaa

Hyvää huomenta!

Mä olen aina suhtautunut hieman skeptisesti siihen, että lapset heräilee ja unet takkuuntuu muutenkin, kun tulee uusia taitoja, hampaita tai jotain muuta pienen maailmaa mullistavaa, koska meillä on nukuttu aina suhteellisen hyvin. Voin sanoa, että en enää! Meillä edelleenkin nukutaan yöt hyvin, mutta voihan video minkälaisia päiviä täällä suunnalla on. 

Rakas lapsemme ei suostu nukkumaan päivällä, ellei jonkinlaista vippaskonstia keksi. Aamut alkaa yhä aikaisemmin, tänään kello 5, ja päivät on niin touhua täynnä että heikottaa. Koska päivisin ei nukuta, niin on äidin velvollisuus viihdyttää pientä miestä niin, että hänellä on mukavaa. Äiti tanssii, laulaa, hytkyy, pomppii, seisoo päällään, leikkii piilosta, pesee hampaita monta kertaa, koska se on niin hauskaa lapsen mielestä, kutittaa, konttaa, pelästyttelee ja kun ilta tulee, niin on takki jo niin tyhjä, että molemmat kyllä nukahtaa samantien kun pään pistää tyynyyn.

Meillä siis on nyt opittu tämä hieno uusi taito: noustaan seisomaan joka paikassa, kaiken aikaa. Hän yrittää nousta seisomaan jopa keskellä lattiaa ja hermo siinä menee, jos ei pystyssä saa olla. 

Eilen isäntä meni suihkuun. Yleensä lapsi menee siinä vaiheessa kävelytuoliin, koska tykkää katsoa suihkua ja vesileikkejä, muuten alkaa mekastus jos ei pääse. Ajattelin, että isäntä laittaa lapsen tähän tuoliin. Tyytyväisenä söin muroja välipalaksi rauhassa, kun kylpyhuoneesta alkoi kuulumaan naurua ja mekastusta. Ei vitsi nyt joku mättää!
Kun menin katsomaan, siellä oli isi suihkussa ja lapsi räpistelemässä vesilammikossa vaatteet päällä enemmän kuin tyytyväisenä, eikä olisi voinut olla yhtään hauskempaa enää. Kyllä mulla tulee olemaan vielä monet hauskat hetket noiden kahden kanssa vuosien varrella :)

Pitäkööt anoppi tunkkinsa, kun sanoi, että meistä ei koskaan voi tulla onnellisia. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti