Kirjoittelin pitkästä aikaa tänään pojan vauvakirjaan vähän lisäyksiä. Jotenkin on niin saamaton, että kun alkaa kirjoittamaan sinne, niin sitä tekstiä sitten tulee monen kuukauden ajalta ja muistia pitää kaivella. Siitä vasta tajusin, että meidän poikahan täyttää kohta 9kk! Aika on mennyt todella nopeasti melkein sumussa.
Enää ei edes muista, minkälaista se oli olla ihan pienen avuttoman vastasyntyneen kanssa. Kohta varmaan alan haikailla sitä vastasyntynyttä, sillä meillä on nykyään sellainen Touhu-Petteri täällä, että hitaammat jää jalkoihin. Kirjaimellisesti.
Ipanalla on "rullatuoli", mikä on ollut kova hitti. Sillä hän rullaa menemään ympäri kämppää ja ajaa varpaitten yli surutta. Mitä enemmän saa asioita revittyä matkalla alas tai kaadettua, sen parempi. Tämän lisäksi pojasta on alkanut tulla "apua" esim. siivoamisessa.
Tänään minä siivosin keittiötä, poika repi pullokassin lattialle ja keittiöpyyhkeet levitti ympäriinsä. Minä ripustin pyykkiä kuivumaan, poika veti pyykkiä pois narulta ja levitteli niitä. Minä siivosin vessaa, poika veti muovipusseja rullasta minkä ikinä käpälistään ehti. Minä imuroin ja pyyhin pölyjä, poika söi pölypalloja. Minä laitoin mainoksia lehtikeräystä odottamaan, poika söi niitä mainoksia. Jokaisesta kulmasta on syöty palanen.
Kyllähän se lapsi on kova "apuri" ja päälle pitää taputtaa itselleen. Samalla tavalla poika on alkanut huijaamaan minua nukkumaanmenon aikana. Minä laitan pojan nukkumaan ja hetken päästä on lakanat rytyssä, tutit heitetty lattialle ja mobile revitty irti. Toinen vaihtoehto on se, että on aivan hiljaista ja kauhea läpsytys vain kuuluu: poika istuu sängyssä pimeässä ja taputtaa omalle fiksuudelleen.
Minä tosiaan jään kakkoseksi tuolle lapselle jo nyt. Mitähän sitten, kun hää tuosta vähän varttuu?
Missähän vaiheessa sitä pitää alkaa salaa lukemaan peruskoulun oppikirjoja uudestaan, että pääsee tekemään "fiksun" vaikutelman lapselle. Minä muistan sen ainakin, että minun äitini tiesi kaiken. Tietää vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti