Tiedättekö sen tunteen, kun muutenkin riepoo (jälleen kerran) yksi jos toinenkin asia, ja sitten vielä aivan järkyttävän kauhea hammassärky siihen loppusilaukseksi iski päällensä? Jos ette tiedä, niin olkaapahan onnellisia! Olen juurikin tunkenut suuhuni kaikki särkylääkkeet, mitä meiltä vain sattui löytymään. Veikkaan ettei auta hermosärkyyn, mutta saanpahan ainakin mahan sekaisin. Noh, ehkä se pudottaa edes pari hassua kiloa mun vyötärönseudulta, se olisi kyllä positiivista. Vielä kun ne siirtyisivät vaikka tuohon rintavarustukseen. Se vasta olisikin ripuli!! :D
Niin siis, minähän valvoin viimeyön 2.30 etiäppäin, koska selkääni särki. Sitä TODELLA särki. Mun kolotukset alkaa olemaan enemmänkin 80 -vuotiaan luokkaa. Sitä se lähenevä 25 tietää.. pyörin siis pitkin sänkyä, siirryin sohvalle, kävin ottamassa 5 aamuyöllä särkylääkettä, joka alkoi vaikuttamaan siinä puoli 7. Varttia vaille 7 laitoin simmut kiinni, olo oli niin täydellinen ilman selkäsärkyä ja tattatatatadaaaaaa: äidin pieni duracell heräsi 7. Tämä päivä on ollut siis sitä luokkaa, että tuntuisi siltä, kun olisi 90-vuotias, jolla on vuosisadan pahin krapula ja hammassärky. Ei ehkä siis mikään hehkein päivä tänään.
Olen myös narissut ja kitissyt kaikista ihanista lupauksistani(itselleni) huolimatta enemmän ja vähemmän tänään. Ihme tyyppi. Olen päättänyt olla rantakunnossa seuraavan 10 vuoden aikana, joten puputan lähinnä salaattia ja pienen kikkareen ruokaa siihen kylkeen. Tästä johtuen, toiset kun unelmoi omakotitaloista ja lottovoitoista, minä unelmoin tällä hetkellä kunnon isosta höyryävän kuumasta kebab annoksesta kermapippuri kastikkeella ja isosta lasista kylmää olutta. Onneksi kaapista löytyy, kas kummaa, salaattia ja kylkeen vähän rasvatonta maitoa. Ehkä jos oikein haluan repäistä, voin ottaa lasin kylmää vettä, laittaa sinne pari jääpalaa ja kuvitella, että siinä mulla mojito.
Kuka ihme on keksinyt hyvän ruoan ja MIKSI? Mun elämäni ilo, päivieni onni, aamujeni rakkaus, iltojeni pelastus. Tähän väliin, ennen kuin joku ajattelee, että rakastan ruokaa enemmän kuin lastani, olen vain todella nälkäinen! Olen Nigellan reseptin jälkeen (hyi kauhistus mitä se tryffeliöljy tekee ruoalle) tehnyt vielä riistakäristystä miehelleni ja voin kertoa, että sitä sontaa kyllä ei pitäisi kenenkään syödä. Sehän maistuu ihan, kaverini sanoja lainaten, lehmän paskalle!
Mutta onpahan tässä nyt jotain positiivistakin kerrottavaa! On muuten ollut perheessä rauha maassa, ainakin anopin osalta siis. Jo ainakin viikon. Hän jatkoi hiihtämistä ja minä jatkoin meidän elämäämme ja siihen loppui! Draamaa, katkeruutta, syvää inhoa ja finito. For now. Mies kävi kyllä meidän rakennustyömaallamme juomassa äitinsä kanssa synttärikahvit, kun anopilla oli syntymäpäivät. Anoppi kutsui hänet sinne synttärikahville. Meidän talollemme. Vain mieheni. Yksinään. Ihmettelen suuresti syytä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti