Hei vain kaikille pitkän tauon jälkeen! Lue noin 8 vuoden tauon jälkeen... hupsista.

Tämähän sujuu hyvin. Aloitin blogikirjoittamisen uudelleen toiselle blogialustalle, kunnes tajusin, että vuosia ja vuosia sitten olen aloittanut tämän blogin. Uusi alusta ei ollutkaan kovin kummoinen, joten kopioidaan tänne viimeisin blogipostaus sieltä ja jatketaan matkaa täällä. 😁 Tässä siis edellinen postaus ja meidän nykyinen asumismuotomme, johon viittaan esittelytekstissä, eli meidän rakennusprojektimme. Tämä projektihan kesti loppujen lopuksi noin 8 vuotta, ennen kuin pääsimme muuttamaan.

Kirjoitelmien laatu, sisältö tai niiden puute voivat matkan alussa olla häiritseviä, mutta tässähän sitä vasta opetellaan. Mieheni oli eilen innostunut, kun kerroin vihdoin saaneeni blogin aloitetuksi. Hän on katsonut niin ikään sen lähemmäs 10 vuotta tätä aloittamisen tuskaa. Naureskelin itsekseni äsken, kun luin luonnoksia, joita olen kirjoitellut esikoisen ollessa pieni. Pakko sanoa, että olen kirjoittanut melkoisen hyvää tekstiä. Harmi vain, etten koskaan ole julkaissut niitä. Ainakin yksi asia ei ole muuttunut näiden vuosien jälkeen; olen taas ollut lapsen kanssa kotona kaksi vuotta. Meidän iso M sai pikkuveljen reilu 2 vuotta sitten ja pieni M ja minä olemme olleet kotona vanhempainvapaalla. Erona toki se, että tämä isompi M on nyt 3 lk koulussa ja uhmaa ei tuota vain yksi lapsi vaan kaksi. Sirkuselämä tuplaantui kertaheitolla. Pienempi on kyllä todellisuudessa aika kiltti tapaus.

Viime aikoina olen tehnyt näennäistä tutkimusta sohvalla viltin alta siitä, miten ihmiset muualla maailmassa, etenkin pohjoisemmalla pallonpuoliskolla elävät. Tai ne ihmiset, jotka ovat valmiita näyttämään elämänsä muulle maailmalle somen voimin. En ole kiinnostunut ihan kaikkien elämästä ja elämäntavoista, mutta tietynlainen elämäntapa luonnon helmassa omavaraisena, onnellisena ja jalat maassa kiehtovat. Tämä on entisestään herättänyt minussa semmoisen olon ja haaveen, että tarvitsen tilaa. Tarvitsen paikan, johon lähteä täältä kaupungin laitamilta. Paikan, jossa voin antaa tilaa luonnonrauhalle ja itselleni. Ikävä kyllä oma ja varmasti myös monen muun Facebook feedi on täynnä vähän väliä nurinaa siitä, kun on liian kuuma, liian kuivaa, liian sateista, liikaa lunta, liian vähän lunta ja kylmä.

Meillä on kaunis luonto ja neljä upeaa vuodenaikaa, jotka jokainen ovat ainutlaatuisia. Sen hyväksyminen olisi paljon helpompaa. Ainahan voin jättää tietenkin lukematta tällaiset postaukset, sillä yksi todella tärkeä asia, minkä jokaisen meistä tulisi tehdä on itseä kuormittavien tekijöiden vähentäminen tai muuttaminen omassa elämässä. Oli kyse sitten ihmisistä tai lähinnä myrkyllisistä ihmissuhteista tai sosiaalisista verkostoista, kuormittavasta työstä, arjen askareista tai vaikka toimimattomasta imurista sillä kyllä, jos pitää siivota imurilla, joka ei toimi, on tämä mieltä ylentävä kotityö entistä kuormittavampaa. Ja ei, en suosittele kaikkia ihmisiä irtisanoutumaan työpaikastaan ilman tietoa tulevasta.

Tämä unelmien syrjäpaikka on minulle tärkeä tavoite, jonka haluan jakaa perheeni kanssa, mutta uskoakseni mieheni vielä toistaiseksi ainakin haluaisi ennemmin täysihoidon loisteliaassa honkalinnassa, kuin rämpiä pitkin metsiä etsimässä villiyrttejä ja halailemassa puita minun kanssani. Onneksi on aina olemassa se mahdollisuus (jos palaan töihin), että voimme hankkia maata ja mökin jostain luonnon helmasta. Tällöin meillä on tämä loistelias 100-vuotias hirsitalovanhus kaupunginlaitamilla, mistä pääsee sähköpotkulaudalla kaupungille kahville, mutta myös se paikka, jossa voi juoda sen kahvin järven rannalla nokipannusta, katsella öistä tähtitaivasta ja kuunnella luonnon hiljaisuutta.

Toistaiseksi joudun tyytymään joogan harjoitteluun ja tutkimustietoon luonnosta saatavista voimista yrttien, haudukkeiden ja marjojen maailmasta. Jos laitatte silmät kiinni, niin voitte kuvitella kuvassa olevan luonnon helmasta kerättyjä yrttejä. Todellisuudessa ne ovat meidän pihassa kasvatettuja yrttejä, joista jäljellä olevia kuivatan omaksi yrittimausteseokseksi.

Mikä sinun stressitasosi tällä hetkellä on ja miten käsittelet sitä? Mistä sinä haaveilet?

Muistathan pysähtyä tähän hetkeen välillä ja hengittää syvään.

Palataan asiaan seuraavalla kerralla!