Normaalia arkea, vai onko?

Yleensä meidän päivät kuluvat aikalailla samalla kaavalla. Uskon, että monen muunkin ihmisen arki kulkee melko samaa kaavaa. Meillä arkena puolisolla on työt ja esikoisella koulut, jotka rytmittävät päivää. Pikkuisella taas tarve levon, leikin ja evästyksen rytmittelylle. Illat ja viikonloput pyritään siltikin ulkoilemaan, syömään hyvin ja ainakin aloittamaan projekteja. Projektien loppuunvieminen voi olla jotain ihan muuta. 😎 

Elämä on painottunut hyvin paljon kotiin ja kotoiluun. Välillä se tuntuu kuristavan kovasti jostain rinta-alasta, mutta itseasiassa kun katselin viimeisen kahden viikon ajan ottamiani kuvia, tuli minulle aika lämmin ja hyvä olo juuri näillä eväillä. Kaikille niille, joilla kotona oleilu elämäntilanteesta, työttömyydestä, äitiydestä/isyydestä, sairaudesta tai muusta sinulle kuuluvasta syystä johtuen tuottaa välillä ahdistuneisuutta: I feel you. Toivottavasti näistä kuvista tulee sullekin vähän iloa sun päivääsi. 

Hän ajaa lehtiä? 👀

Tänä syksynä ollaan saatu kyllä nauttia upeasta ruskasta täällä Etelä-Suomessa. Myös kesä oli poikkeuksellisen upea. 

Kotoilu ei ole tuntunut sään ja vuodenaikojen vaihteluiden puolesta ollenkaan hullummalta, kun sitä pysähtyy ihailemaan aika ajoin.

Tehtiin taaperon kanssa muistoksi taulu. Jos nyt vähän haalenee värit ajan kanssa ja lehdet irtoilee, niin eihän se haittaa.. niinhän se tapahtuu luonnossakin. ❤

Vielä yksi kuva pyöräretkeltä koivuista juhla-asuissaan.

Jotta meidän elämä ei nyt vaikuttaisi siltä, että tehdään pelkkiä pyöräretkiä ja askarrellaan, niin voin luvata, että normaali arki näyttää aikalailla tältä:

Heti kun saa yhden nurkan siivottua, niin toinen pursuaa tavaraa, leluja, ruoantähteitä, hiekkaa, lehtiä tai jotain mitä ei pysty tunnistamaan. Onneksi pienempi lapsista on vielä innokas apuri ja siivooja, vaikka isompi osoittaa selkeästi mielipiteensä siisteydestä. Eikä yleensä äitiä miellyttävällä lopputuloksella. Realiteetit kunniaan vai mitä? 👍 Turhaan sitä alkaa kaunistelemaan arkea ja kehitysvaiheita.💀

Löysimme viikko sitten ihanan vanhan puusohvan tuntemattomalta aikakaudelta. Siitä tulee täydellinen ensisänky taaperolle, mutta puusohvaa joutuu vielä vähän entisöimään. Tämä on yksi niistä projekteista, joka on aloitettu, mutta toistaiseksi vielä kesken. Puusohva komeilee keskellä ruokailuhuonetta puoliksi käsiteltynä Osmon Eebenpuulla, joka käryää ympäri taloa. 

Ehkä ensi kirjoitukseen mennessä projekti on valmis. Ehkä ei. Pidetään sut jännityksessä.

Tässä vielä lopuksi kuva löydöstä  ❤